Olet täällä

Susanna Hildénin haave toteutui

Susanna Hildén muutti Leville perheineen vuonna 2008. Kyseessä oli kymmenvuotinen haave, joka oli aika toteuttaa ennen kuin lapset olisivat murrosiässä. Hildénin perhe oli käymässä Levillä pääsiäisenä, kun vanhemmat kysyivät kahdelta lapselta, Jonilta ja Minnalta, että mitä jos muutettaisiin tänne.

– He vastasivat, että muutetaan vain. Tuli kuitenkin vähän takapakkia, kun kerroimme, että täällä on samalla tavalla koulu ja työ. Talo laitettiin myyntiin toukokuussa ja se meni kymmenessä päivässä. Jos myynti olisi venynyt, emme olisi koskaan lähteneet, Susanna pohtii.

Susanna ja hänen miehensä Pekka irtisanoutuivat töistään Oulussa, myivät omakotitalon ja muuttivat Sirkkaan väliaikaiseen asuntoon. Muuttotavaroita pakatessa kummallakaan ei ollut tiedossa töitä.

Ensimmäinen asunto Levillä oli sesonkityöläisille tarkoitettu huoneisto, jossa oli kolme huonetta ja keittiö. Susanna kertoo, että sekin kelpasi alkuun, ja asunnossa vietettiin kesällä esimerkiksi kymmenvuotishääpäivää.

– Yksi huone oli täynnä muuttolaatikoita ja nukuimme olohuoneessa.

Myöhemmin syksyllä Akanrovaan valmistui uusia huoneistoja, ja Hildénien uusi koti löytyi vuokra-asunnosta Lakkakujalta. Asunnossa oli neljä huonetta ja keittiö.

– Olihan sekin ahdasta, kun olimme tottuneet asumaan omakotitalossa.

Nyt perhe on muuttanut läheiselle Juolukkatielle rakentamaansa omakotitaloon. Perhe on tyytyväinen uuteen asuinalueeseen, jossa asuu paljon muun muassa kaivostyöläisiä ja lapsiperheitä.

Työasiat alkoivat järjestyä pian perheen muutettua Leville. Pekka kouluttautui kultakaivokselle kaivinkoneen kuljettajaksi, ja Susanna kävi yrittäjäkoulutuksen ja alkoi tarjota rakennekynsien valmistusta ja ripsien pidennyksiä Nail Studio Levién -yrityksessään. Pelkällä kauneudenhoidolla ei kuitenkaan Susannan mukaan elätä perhettä, joten hän on tehnyt sesonkiaikaan muita töitä.

– Silloin Levillä ei ollut muita kynsientekijöitä, ja ajattelin, että asiakaskuntaa olisi enemmän. Paikalliset ovat käyttäneet palveluita hyvin, mutta esimerkiksi kesällä moni möyrii perunamaalla.

Susannalla on viime aikoina tullut käsiin ihottumaa kynsien teossa käytettävistä aineista, joten hän joutuu miettimään myös muita töitä.

– Voin tehdä oikeastaan mitä vain, kunhan on ihmisiä ja asiakaspalvelua. Voisin työskennellä esimerkiksi ravintolassa tai kaupan kassalla.

Oulussa Susanna jakoi työkseen lehtiä.

– Postiakin voin jakaa, mutta en mielellään lähde enää siihen. Se on taakse jäänyttä elämää.

Susannan mielestä Leville muuttavan kannattaa ottaa huomioon se, että kesällä paikka hiljenee täysin.

– Oma rauha on ihanaa, mutta tarvitsen ihmisiä ympärilleni. Aina välillä pitää lähteä Ouluun sukulaisten luokse, ja käyväthän hekin täällä. Tänne muutto on ollut kovin paikka minun äidilleni.

Susanna kertoo, että ystäviä saa matkailukeskuksessakin hyvin, jos on itse avoin. Paikallisiin ihmisiin hän on tutustunut kouluikäisten lastensa kautta.

– Täällä pitäisi ensin asua koko vuosi ennen kuin tietää, haluaako tänne jäädä. Silloin tulee nähtyä juhannus ja itikat.

Susanna pitää tärkeänä sitä, että Leviltä pääsee kesällä patikoimaan tuntureille.

– Ollaan käyty Kätkällä, Särkitunturissa, Pallaksella ja Pykeijassa Norjassa. Innostus on tullut täällä asuessa.

Susanna pyrkii käymään myös vähintään kerran vuodessa mäessä ja hiihtämässä, mutta käytännössä työt ja perhe vievät kaiken ajan. Lapsille Leviltä löytyy tekemistä.

Monenlaisia palveluitakin Leviltä löytyy, mutta Susannan mukaan tarvetta olisi käyttövaatteita myyvälle liikkeelle.

– Urheiluvaatteita saa kyllä joka paikasta, mutta sukkaa ja kalsaria ei viitsisi aina ostaa netistä tai Rovaniemeltä.

Levillä asuminen on vastannut Hildénien mielikuvia, mutta he pitävät ovet avoinna tulevaisuudelle.

– Kun muutimme Martiniemelle, sanoin, että täältä ei sitten lähdetä kuin jalat edellä. Olen oppinut, että koskaan ei saa sanoa ei koskaan.

Susanna, Pekka, Joni ja Minna Hildén asuvat omakotitalossa Akanrovassa Levin kupeessa