Olet täällä

Kirsi opetteli salaa öisin soutamaan lohta

Kirsi Väisänen tuli Muonioon vuonna 2003 Lappian erä- ja luonto-opaskoulutukseen. Seuraavalle vuosikurssille hän jo opetti vaellus- ja erätaitoja, ja nykyään hän vastaa erä- ja luonto-oppaiden koulutuksesta Muoniossa.

Luonto-opasopiskelijoista moni on jäänyt Muonioon. Mikäs se sinun selityksesi Muonioon jäämiselle on?

– Toisethan ihastuu paikkaan, jotkut ovat kypsyneet etelän meininkiin ja haluavat elämään muutoksen. Ja sitten löytyy se oma kolonen, missä voi alkaa elää ja tehä töitä.

– Olen kotoisin Juvalta, ja ennen Muonioon tuloa asuin 12 vuotta Helsingissä. Kun lähin etelästä, ajattelin, että takas en enää mene. Minua edeltävä kouluttaja kyseli, olisinko kiinnostunut, kun hän jäisi jo mielellään eläkkeelle. Ajattelin, että voinhan kokeilla, ja jotenkin ne työt vaan lisääntyivät.

Mikä Helsingin menossa sitten mätti?

– En oikein koskaan sopeutunut sinne, mutta minulla oli siellä mielenkiintoinen työ. Olin kymmenen vuotta yrittäjänä, ensin kolme vuotta entisöin ja verhoilin huonekaluja, sitten minua pyydettiin osakkaaksi kommandiittiyhtiöön, joka valmisti klassisia, nailonkielisiä kitaroita – olen nimittäin myös soitinrakentaja. Teimme käsintehtyjä kokopuisia kitaroita, mutta sitten yksi osakas halusi ruveta rakentamaan halvempia ja lisätä tuotantomääriä. Itse halusin rakentaa laadukkaita ja viimeisen päälle siistejä kitaroita. Tuli siis semmoista ristiriitaa, ja aloin miettiä muita mahdollisuuksia.

Istut nykyään Muonion Lohiviikkojen johtokunnassa. Lohestatko siis itsekin?

– Joo. Kouluvuonna olin ekaa kertaa lohestamassa Lappean Lomassa, ja sain heti lohen. Olavi Petäjäniemi oli kouluttajana, ja päästiin just rannasta keskemmäs väylää kalastamaan kun pärähti, oltiin oltu ehkä kymmenen, viistoista minuuttia. Mun soutaminen loppu siihen, kun lohta saa ottaa vain yhen vuorokaudessa. Se harmitti ihan hirveesti.

Tuotapa ei usein kuulekaan, että lohen saaminen harmitti...

– Niin, mutta oisin halunnut kauemmin soutaa!

Onko tullut lohta sittemmin?

– Olin kaverille rakentamassa mökkiä Reponiemessä vuonna 2007, ja rupesin kattelemaan, että voisinko alkaa ite soutamaan lohta. Kävin öisin salaa harjoittelemassa, kun ajattelin, etten ilkeä mennä päivällä yksin toheltamaan, kun muut vetää siellä ihan proona. Kokeilin ensi yhellä vavalla, sitten kahdella ja kolmella. Ja sitten yhtenä sateisena päivänä sain 14-kiloisen. Siihen tuli venelasti miehiä ihmettelemään, saanko sen ylös.

Olet ollut Muoniossa pian kymmenen vuotta – joko tunnet itsesi paikalliseksi?

– Olen viihtynyt hyvin ja löytänyt oman paikkani. Paikalliseksi en varmaan koskaan muutu, kun on nuo savolaiset juuret ja hoon päälle en ala puhumaan. Paikallisia murresanoja osaan jo niin paljon, ettei niillä voi enää vedättää. Olen junantuoma ja sellaisena varmaan pysynkin.