Olet täällä

Kirjasto ja toppavaatteet ovat Kolarissa kova sana

Ensimmäisen talven pimeys on jäänyt parhaiten mieleen Kolariin muuttaneelle Tiia Kivisaarelle. Marraskuussa 2008, juuri muuton jälkeen, se oli vielä pieni järkytys, mutta seuraavina talvina vantaalaislähtöinen Kivisaari tottui pimeyteen.

Malminetsintägeologina työskentelevä Kivisaari menee sinne, missä malmia etsitään. Tällä hetkellä Hannukaisen kaivosprojekti sitoo Kivisaaren työnantajan kaivosyhtiö Northlandin Kolariin, mutta projektit voivat kuljettaa geologia paikasta toiseen. Kivisaarikin on tehnyt töitä muun muassa Norjassa.

– Malminetsintää saatetaan tehdä laajallakin alueella, jolloin työt vievät toiselle paikkakunnalle. Aika harvoin malmia etsitään kaupunkien läheltä, yleensä ollaan kaukana kasvukeskuksista, hän sanoo.

Hurjimmillaan Kivisaari on kuljetettu malminetsintäpaikalle helikopterilla, ja paikan päällä on yövytty teltassa. Helikopterikyydit ovat harvinaisia, sillä useimmiten tutkimuskohteille pääsee kattavaa metsäautotieverkostoa pitkin.Vastoin yleistä mielikuvaa geologien työpäivät eivät kulu pelkästään mikroskooppeja tuijotellessa. Iso osa nuoremman geologin työstä on maastossa olemista, etenkin kesällä.

– Jokaisen geologiksi haluavan tulisi olla luontoihminen, sillä maastossa pitää pärjätä eikä sinne ole varaa eksyä. Työ saattaa olla myös fyysisesti raskasta. Vastavuoroisesti kenttäkauden jälkeen vietetään paljon aikaa tietokoneen ääressä, kun katsotaan näytteistä saatuja analyysituloksia. Monipuoliset tehtävät tuovat vaihtelua työhön.

Geologien työajat ovat melko vapaat, eivätkä ne ole läheskään aina sidottu virastoaikoihin. Maastotöissä tehdään usein pidempää päivää, jos työn luonne sitä vaatii. Jos tutkimuskohde on kauempana kotoa, saatetaan tehdä tiiviimpi työurakka ja pitää sitten viikko vapaata. Työajat voivat joskus olla myös varsin poikkeavat. Kairavalvontavuorolaisen on lähdettävä kairakoneelle vaikka keskellä yötä. Geologi päättää kivet nähtyään, jatketaanko kairausta tavoitesyvyyttä pidemmälle vai lopetetaanko siihen. Tiia Kivisaari matkustaa työnsä puolesta paljon. "Malminetsintää saatetaan tehdä laajallakin alueella, jolloin työt vievät toiselle paikkakunnalle."

Kolarissa Northlandin geologeilla on tiivis työyhteisö, joka viettää vapaa-aikaansakin yhdessä. Samassa kerrostalossa asuu kymmenkunta geologia.

Paikalliset ihmiset ovat Kivisaaren mielestä hieman varautuneita mutta mukavia.

– Vähän katselevat, että minkälainen tyyppi on, ennen kuin tulevat juttelemaan. Mutta eivätkö kaikki suomalaiset ole vähän semmoisia?

– Tänne muuttavan pitää osata olla myös kotona ja ittekseen, sinut itsensä kanssa. Joka illalle ei ole sosiaalista rientoa.

Kolarissa vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat luonnollisesti vähäisemmät kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, ja työporukka kaipaakin esimerkiksi bändien keikkoja.

– Olen tottunut käymään keikoilla ja konserteissa, mutta täällä se ei aina ole mahdollista.

Sesonkeina esimerkiksi Ylläksellä on toki paljon esiintyjiä, mutta keikat ovat keskellä viikkoa iltaisin ja ne alkavat myöhään, yhdentoista tai jopa kahdentoista aikaan.

– Ajat eivät oikein sovi työssäkäyville.

Kivisaari on tutustunut Kolarissa uusiin urheilulajeihin. Hän on muun muassa hankkinut sukset ja opetellut hiihtämään Kolarin ja Ylläksen laduilla.

– Se on kuitenkin eri asia, osaanko vielä hiihtää, Kivisaari nauraa.

Lisäksi työporukalla on tapana käydä Ylläksellä vaeltamassa. Zumbakin on Kivisaarelle tullut tutuksi.

– Hyvä, että on jotain ryhmäliikuntaa.

Erityiskehuja hän jakaa Kolarin kirjastolle, josta uutuuskirjojakin löytyy suoraan hyllystä. Kivisaaren mielestä palvelut ovat muutenkin pääosin kunnossa ja esimerkiksi ruokakauppoja löytyy.

– Ei voi vaatia samaa Kolarilta kuin kaupungeilta, ne ovat kaksi eri asiaa. Ne palvelut, mitä Kolarissa on, ovat lähellä.

Eniten kehitettävää Kivisaari löytää julkisesta liikenteestä.

– Se on aika vähäistä. Busseja menee esimerkiksi Rovaniemelle tai Kittilään aika vähän. Oma auto on pakollinen.

– Toisaalta työmatkat ovat lyhyemmät. Juttelin juuri veljeni kanssa, ja hän sanoi, että onneksi hänen työmatkansa ovat vain kaksi tuntia. Täällä työmatkaan menee kymmenen tai viisitoista minuuttia. Jää huomattavasti enemmän vapaa-aikaa.
 

 

Kivisaari oppi myös ensimmäisenä talvenaan, että pieni kaupunkiauto ei välttämättä riitä. Pohjoiset olot vaativat sopivan varustelun.

– Pikkuriikkinen kaupunkiautoni hyytyi heti ensilumeen, kun tietä ei oltu aurattu. Tehot eivät vain riittäneet. Varusteet pitää olla olosuhteiden mukaiset ja se koskee myös pukeutumista. Hyvät toppavaatteet ovat ihan ässä juttu 30 asteen pakkasella.

 
Vapaa-ajalla Tiia käy työkavereidensa kanssa esimerkiksi vaeltamassa.